Kevennys kulttuurilla

Päivän kulttuuripläjäyksenä kävin kaverin kanssa päiväleffassa. Tom of Finland, yleissivistyksen vuoksi. Ei hyvä valinta. En päässyt sisään, miksi sitä hehkutetaan. Henkilökuvaus jäi todella ohueksi. Toukon elämästä ei saanut kummoista käsitystä. Sodan traumatisoima mies, lahjakas piirtäjä. Mitä muuta?

Eniten häiritsi se, että näyttelijät puhuivat nykysuomea. Ei sodan jälkeen ole voinut olla niin.

Pitäisi varmaan alkaa elokuvakriitikoksi. Heh.

Kävimme myös lounaalla. Valitsin salaatin. Meni metsikköön. Vaikka istuttiin paikkakunnan näyttäytymisraflassa. Aina ei voi voittaa.

Kivaa oli silti. Aurinko paistoi ja juttu luisti.

Kevään pihatyöt vievät paljon aikaa. Ne ovat konkreettisia ja niiden kautta myös oppii omaa rajallisuuttaan. Kukkaron rajallisuutta. Ja keskeneräisen sietämistä. Joku lennokas idea oli joskus tehdä hiekkapolut takapihalle. Erinäiset suunnitelmat ovat jääneet vaille toteutusta. Huoltoon saa käytettyä kaikki liikenevät tunnit, jos niikseen meinaa. Onneksi ympärillä on paljon metsää. Siellä on kaikki aina järjestyksessä.

Jonkun naapurin kissa pyörii ahkerasti pihalla. Tänään kantoi hiirtä suussaan ja illalla meinasi väkivalloin tunkeutua sisälle. Sitä tuntee olonsa julmaksi, kun ei anna ruokaa ja hellyyttä luontokappaleelle. Tekosyynä olkoon allergia. Todellisuudessa kammoan hiiriä, karvoja ja matoja sekä mahdollisia kirppuja. Ei pysty! Millä hiivatilla siitä pääsee eroon? Maalla ei kehtaa mennä kertomaan naapureille, että pitäkää te tallikissanne tallissa. Kiitos.