Lääkäreillä ei ole ymmärrystä
Olen ollut poissa töistä jo kaksi
ja puoli viikkoa. Jotain etääntymistä on tapahtunut, mutta ahdistuneisuus ei
ole poistunut. Olen ollut yhteydessä kollegaani, joka on samasta syystä pois.
Hänen kohtalonsa on saanut minut voimaan pahoin lähes kirjaimellisesti.
Vatsassa velloo ja ylähuuli puutuu ajoittain tunnottomaksi. Paniikin oireita.
Hän oli aloittanut ne heti
alkumetreillä määrätyt masennuslääkkeet. Hänet oli ohjattu työpaikkapsykologin
puheille. Kolmikantakeskustelussa esimies oli itsekin todennut, ettei mitään
muutoksia oltu tehty nykyiselle tilanteelle. Olivat sopineet, että hän
kuitenkin palaa töihin.
Ihmettelin.
Päivää ennen töihin palaamistaan
hän alkoi voida jälleen todella huonosti. Realiteetit tulivat mielikuviin. Sen
sijaan että olisi palannut töihin, hän hakeutui jälleen työterveyshuoltoon. Sai
ajan samalle lääkärille, jolla minä käyn. Lääkäri oli antanut vaihtoehdoiksi
syödä mielialalääkkeitä ja käydä töissä tai irtisanoutua.
Oksettaa!
Lääkäri ylittää valtuutensa tässä kohtaa moninkertaisesti.
Käskin kollegaani pyytämään vaihtoehdot kirjallisina, jotta saamme jotain todisteita hoidon huonosta laadusta. Työterveys tulisi järjestää puolueettomasti. Nyt ei todellakaan ole niin.
Lisäksi meidän työterveyden kattavuus on juuri ja juuri lakisääteiset palvelut. Sitä tuskin mainitaan rekrytoidessa. Firmaan on viimeisen vuoden aikana kuitenkin tullut monta sataa uutta henkilöä. He eivät tiedä, millaiseen soppaan lusikkansa upottavat.
Oksettaa!
Lääkäri ylittää valtuutensa tässä kohtaa moninkertaisesti.
Käskin kollegaani pyytämään vaihtoehdot kirjallisina, jotta saamme jotain todisteita hoidon huonosta laadusta. Työterveys tulisi järjestää puolueettomasti. Nyt ei todellakaan ole niin.
Lisäksi meidän työterveyden kattavuus on juuri ja juuri lakisääteiset palvelut. Sitä tuskin mainitaan rekrytoidessa. Firmaan on viimeisen vuoden aikana kuitenkin tullut monta sataa uutta henkilöä. He eivät tiedä, millaiseen soppaan lusikkansa upottavat.
Kollegan kohtalo järkyttää.
Muutoinkin viime päivät ovat olleet hyvin sumuisia.
Onko minulla mitään toivoa
toipumisesta? Miten voin edes päästä alkuun, kun kohtelu on tällaista? Olen
kaiken toivoni kiinnittänyt yksityiseen psykiatriin. Voi kunpa hän ymmärtäisi
ja näkisi! Voi kunpa joku järjellä ja moraalilla varustettu ihminen tulisi
tukemaan! Välittäisipä minun hyvinvoinnistani joku muukin itseni lisäksi!
Tästä hoidon ala-arvoisesta
laadusta on pakko tehdä ilmoitus AVI:in. Ei Suomessa voi 2017 enää olla
tällaista toimintaa. Jostain täytyy pusertaa voimaa ja uskallusta avata firman
toimintaa viranomaisille. Minua se ei enää hyödytä, mutta ehkä jotain muuta.
Seuraavaa uupunutta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Sana on vapaa.