Jos vain relais?

Työpaikkahakemus taitaa jäädä tekemättä. Tunnistan selkeästi, että minulta puuttuu se oleellinen kokemus, mitä kyseisessä työssä halutaan olevan. Tiedän selviäväni haasteista ilman sitäkin, mutta tässä kohtaa se tuntuu liian suurelta vuorelta. 

Taidan kuitenkin valita helpomman tien ja palata vanhan sorvin ääreen. Eheyttää itseäni vielä ja aloittaa sen terapian. Mikäli terapeutti löytyy. 

Nyt kuulosti siltä, että kaikki valtakunnan terapeutit ovat täyteen buukattuja. Ehkä nyt on tärkeämpää oppia lusmuilemaan töissä? Olemaan niin kuin muutkin. Vähemmän paineita ja vähemmän tulosta. Suotta minä itseäni hengiltä raadan, kun mahdollisuudet edetä tai saavuttaa jotain oleellista ovat mitättömät.