Ei takaisin vanhaan

Jälleen yskäinen yö takana. Toipuminen on tuskallisen hidasta. Vieläkään ei maista eikä haista. Itkettää. Haluaisin jaksaa, mutta en jaksa. 

On niin vähän aikaa enää sairaslomaa ja sekin kuluu tällaiseen fyysiseen paskaan. 

Millä helvetillä minä pidän pääni kasassa työarjessa, jos en kestä yhtä flunssaa?

Sain vastauksen headhunterilta, että aina kannattaa hakea. En ole samaa mieltä. 

Kysyin häneltä nimenomaan, että onko minun kokemuksellani järkevää hakea ko. Paikkaa, koska kokemus selvästi alittaa vaaditun, mutta kiinnostus on kova. 

Mielestäni on turhaa ajanhukkaa viilata hakemusta, johon vastapuoli voisi sanoa pelkällä vilkaisulla, että ei kiitos. 

Heillä oli haussa myös toinen paikka, mutta se on tasan samanlainen kuin missä jo olen. En halua samanlaista. 

Haluan muutosta.

Pelko vanhaan palaamisesta meinaa nostaa paniikkireaktiota päälle. Mihintahansa muualle, mutta ei takaisin vanhaan työtehtävään. 

Vaikka kuitenkin voisi olla realistisempaa ajatella, että palaa vanhaan, käyn terapian, toivun rauhassa ja sitten hakeudun muualle. 

Ollapa se kristallipallo!