Pakko painaa

Ripsihuolto hoidettu. Hyvä minä! Kehtaa taas katsoa peilistä. 

Aluksi luulin, että pitäisin itseäni halveksittavan pintapuolisena ja säälittävänä tekoripsillä, mutta vuosien saatossa olen alkanut arvostamaan omaa nerokkuuttani. Itsetuntoon tekoripset vaikuttavat positiivisesti ja tällainen natural look on kyllä pelkästään positiivista siisteyttä ja ajan säästämistä.

Kaupoista yritin haalia sen, mitä matkalla kuvittelen tarvitsevamme. Pakka levisi käsiin. En jaksanut keskittyä johdonmukaisesti. Päädyin lähtemään kotiin kesken kaiken. Murto-osa asioista hoidettuna. Tälle illalle täytyy vielä hoitaa yläasteeseen tutustuminen. Pakkaaminen jää siis väkisin viimetinkaan. Ahdistavinta on valita omat vaatteet. Kun ei juuri ole mistä valita. Entiset vaatteet menevät niukinnaukin päälle. Olen tyyppiesimerkki vararenkaiden yli venytetyistä kuteista. En kuitenkaan halua mennä vaatekaupoille. En kestä katsoa itseäni peilistä. Kaikki nämä kilot ja selluliitti. Kuiva iho ja pakastekalkkunan väri. Ei pysty.

Juuri nyt haluaisin itkeä rauhassa. 

Juuri nyt täytyisi hoitaa monta asiaa. 

Kaupanpäällisiksi pitää edustaa kykenevänä vanhempana. Tällaista kai se elämä aina on. Silloin kun haluaisi valita, ei voi. Enimmäkseen kuitenkin vain puskee eteenpäin ilman, että miettii mitä haluaa. Kai se selviämistä on?