Luopumisella tilaa

Päivän teemana olisi pussitus ja pakkaus. Ylijäämä vaatteista pitää tehdä nyssäköitä, jotta ne saa upotettua UFF:in kitaan. Kierrätyskeskuksen huolimat tavarat pitää kasata toiseen läjään. Viikonlopun reissua varten pitää pakata matkalaukku. Kynnet ja kulmat pitäisi säätää menokuntoon. Aloittaminen aina vaikeaa.

Inhoan aamulla sitä, että pitää herätä ja pukeutua. Tai enemmänkin sitä, että mikäli aamulla ei vedä ”kauppavaatteita” päälle niin talosta poistumisen kynnys on korkea. Mukavuudenhaluisena oleskelen kotivaatteissa. Tekemisen rytmiä on vaikea aina löytää, koska keksin sen seitsemän muutakin hommaa, joita voisi tai pitäisi hoitaa. Keskittyminen on aika pirstaloitunutta.

Eilinen helpotus jätti taas reunalle huohottamaan. Hetkellinen euforia ja voittajafiilis vaihtui tärinään ja itkuisuuteen. Siitä voi jälleen päätellä, miten kova henkinen rasitus pelko on. Sama pätee muihinkin voimakkaisiin negatiivisiin tunteisiin. Ne syövät psyykkiset voimavarat varkain. Vaikka miten yrittäisi itselleen järkeä puhua.

Nämä sairasloman loppumiset ovat niitä kohtia, joissa vertaistukiryhmä netissä on ainoa kanava, josta saa aidosti tukea. Toki parisuhdeterapeutti, ammatinvalintapsykologi, läheiset ja ystävät ovat kaikki sitä mieltä, että minulla on oikeus käyttää koko palkallinen sairasloma. Itsekin uskon niin, mutta silti pelkään, että psykiatri on eri mieltä.

Lohduttaisi ihan järjettömästi se, että psykiatri olisi jo alussa sanonut ääneen, että minä voin itse määritellä oman kuntoni ja kertoa, milloin olen valmis palaamaan töihin.

Nyssäkkäurakka tehty. Helpottunut olo, kun kahdeksan isoa ikean säkkiä työnnetty maailmalle. Luopuminen tuntuu mahtavalta. Ikävästi tämä ei toki näy missään. Tavaroita on pääasiassa hillottu ullakolla, jonne harvoin jaksan kivuta. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa raivaamista. Ehkä sekin päivä tulee, jolloin kaikki kaapit ovat kertaalleen siistitty ja saman saa taas alkaa alusta. Ajatus ei edes ahdista. Ongelmaksi muodostuu aina ajankäyttö ja motivaatio. Rakastan puhtautta, siistiä ja selkeää, mutta perhetaloudessa on monta liikkuvaa osaa. Monta käsiparia, joka tiputtaa tavarat mennessään tai siivoaa ne omalla tavallaan piiloon. Isommat purkutalkoot tuntuvat olevan vain minun intresseissäni. Lopputulosta kaikki kuitenkin yhtyvät ihastelemaan.