Epäonni vainoaa

Toisella lapsella nousi eilen korkea kuume. Minulla alkoi hammassärky jo aamusta. Etelänlomalle lähtöön jäljellä 6 vuorokautta. Kenellä on näin huono tuuri?

Toisaalta sain juuri Finnairilta tiedon, että he antavat vakiokorvauksena 350 euron arvoisen lentolahjakortin. Se kuuluisia viimeinen lento, joka räjäytti burn out pankin.

Tänään tietysti sitten sade päivä, kun illalla ajattelin, että piha hommille voisi alkaa. Käytinpä junioria sen sijaan kaverinsa kanssa leffassa. Kulutin aikaani kaupoissa. Ostin jopa yhden paidan. Sovituskopissa taas pikaisesti vilkaisin peilistä näkyvää ruhoa. En tunnista itseäni. En halua olla näin lihava! Muistutan heti samaan hengenvetoon välittömästi itseäni siitä, että ajatukset olivat -20kg sittenkin täysin samat enimmäkseen. Oli muutamia hetkiä, jolloin tunsin olevani ok tai jopa kaunis. Olin tikissä. Nyt olen vain koukussa. Syömiseen. Liikuntaa yritän minimoida ja sen selitys tällä kertaa on siinä, etten näin uupuneena voi vaatia itseltäni mitään. Osin totta. Toisaalta voisin kai olla syömättä liikaa? Yritin joku päivä tässä jopa piipahtaa kuntosalilla. Itku tuli. En jaksanut vaatia itseltäni rehkimistä. Itkin sitä, etten jaksa.

Enough about fattie. Vihaan sitäkin, että päivittäin pyöritän tätä samaa läskikehää päässäni.  Vuosikymmeniksi on löytynyt parannettavaa kropassa ja täydellistä ei ole tullut. Isollakaan rehkimisellä. Kaikki on jälleen korvien välissä.

Haluan vaihtaa pään! Tai sisällön. Kasvoihin olen tyytyväinen. Vähän voisivat kaventua kyllä.