Elämä on klisee

Uskomatonta, että öljykauppias kaveri oli jaksanut vielä yöllä laittaa kilometrimailia aiheesta. Hän todella uskoo verkostomarkkinointiin.  Minä en. Mietin tässä kannattaako edes yrittää argumentoida vastaan. Uskon, että hänelle se on ok, eikä se tietysti minulta ole pois, mutta haluaisin jotenkin varoittaa, kun on olo, että hän on hiukan herkkäuskoinen tai hyväuskoinen. En pelkää, että häntä hyväksikäytetään taloudellisesti, mutta olen aika varma, ettei hänelle myyty unelma koskaan toteudu. Ja minusta se on väärin.

Päivän suurimmat liikut ovat olleet käynti kampaajalla ja ekaluokkalaisen lepyttely koulun jälkeen. Niihin riitti voimat. Vielä pitäisi lunastaa lupaus käydä kaverin kanssa lenkillä. Saapahan vähän tuuletettua ah niin työlästä kampaajareissua. Hän on koiraihminen henkeen ja vereen. Minä en.  Tässä tilassa saattaa joskus jokin aihe aiheuttaa stressireaktion. Vikaahan ei taaskaan ole kenessäkään, mutta näin voi käydä. 

Eikä minusta ole sanomaan, että haluaisin vain istua nyt hiljaa.

Törmäsin facebookissa myös mainokseen jostain uudesta työnhakupalvelusta. Täytyy sinnekin rekisteröityä ja vaivalla täyttää kaikki tiedot toiseen kertaan. He lupaavat, että työnantajat sieltä bongaavat osaavat ihmiset. Saapas nähdä. En oikein usko moiseen, mutta kaikki verkot lasken vesille, että joku päivä olisin innostuneena työsuhteessa, jossa näen tulevaisuutta.

Matkalle lähtö edessä ylihuomenna. Pakkaaminen ihan alkutekijöissään. En osaa edes päättää, montako vaatekertaa pitää pakata matkalle mukaan. Lukuisia ostoksiakin pitäisi vielä suorittaa. Onneksi tilasin aurinkorasvat toimitettuna lentokoneen istuimelle. Helpottaa! Olen oppinut inhoamaan jatkuvaa pakkaamista. Aina lähdössä tai tulossa. Yhden yön reissut ihan jees, mutta pidemmät matkat, joille pitää varata asusteita erilaisiin tilaisuuksiin, no thanks! Saatikka nyt, kun pitää taas ajatella lastenkin tarpeet. Vaikka aiemmin ajattelin, että hoidan homman helpolla niin alkaa asia olla hankalaa vääränkokoisten shortsien kanssa tuskaillessa. Mikään ei ole oikeaa kokoa. Liekö löytyy kesäkenkiäkään. En kuitenkaan stressaa samaa tahtia kuin aiemmin. Hiljaa hyvä tulee ja loput ostetaan paikan päältä.

Kaverin kanssa iltalenkillä juteltiin parisuhdeasioita. Hauskinta on se, että jokainen pariskunta luulee olevansa ainutlaatuinen ja erityinen omine ongelmineen. Ja kaikki painivat samojen asioiden kanssa. Jokainen pari toki kantaa omia erityispiirteitään. Ihmisen elämä on paljolti ennalta kirjoitettu. Joku toinen on jo elänyt samanlaiset vaiheet ja polut, mutta koskaan ei uusi sukupolvi ota neuvoista vaaria, vaan kävelee omat kantapäänsä rakoille. Tunneasiat kai ovat sellaisia. Ei niitä voi toiselle kertoa. Jokaisen täytyy omat haavansa tienata. Piehtaroida pohjamudissa ja löytää itsensä. Suuntansa elämässä.

Toiset jättävät kasvamisen väliin. Peittoavat kaiken ilkeyteen. Pukevat katkeruuden ylleen lopullisesti. Käsitteleminen, virheiden myöntäminen ja omien silmien kohtaaminen peilissä tekee liian kipeää. Ehkä he jäivät lapsena vaille jotain tai sitten eivät. Uskovat elämän olevan heille velkaa. Toiset kätkevät kipunsa ja vain hymyilevät. Heidän sielunsa on surusta musta, mutta ulospäin näkyy aurinko. Se vasta mahtaakin olla rankkaa. Yllättävän moni silti valitsee sen tien.

Hauska muuten nähdä löytyykö etelästä altaan reunalta ne tavalliset perhetyypit, jotka yleensä on helposti löydettävissä lomakohteista.

Suurin ero on havaittavissa suomalaisten ja ruotsalaisten perheiden välillä:

Päivällä suomalaiset vanhemmat tiuskivat lapsilleen uima-altaalla. Ei sitä ja ei tätä. Älä juokse! Älä älä älä! Nyt viimeisen kerran! Sukat sandaaleissa ja rouvalla kaksi numeroa liian pienet vaatteet venytettynä vararenkaiden yli. Kaikkien kasvot ovat kalpeita tai ravuksi palaneita.

Illallispöydässä vanhempien naama punottaa ilmaisesta viinistä, mutta kaikki istuvat sanattomina. Mykkinä lapioidaan ruoka.

Päivällä ruotsalaisvanhemmat hihkuvat kilpaa lastensa kanssa uima-altaassa. Vesi roiskuu, kun svedu-pappa hyppää pommin. Vaikka altaaseen hyppiminen on kiellettyä. Välillä mies hellästi suukottaa ruskettuneen vaimonsa olkapäätä ohimennen. Kaikilla on päivänpaiste päivettyneillä kasvoilla. Kirkkaan heleät kesävaatteet ovat juuri sopivasti boheemeja, mutta laadukkaita. Illallispöytänsä he jakavat usean ystäväperheen kanssa. Lapset kirmailevat ja leikkivät hippasta. Vanhemmat nojaavat taaksepäin ja juttelevat rentoutuneina. Tunnelma on kepeä.

Matkustaessa pelaan omaa havainnointipeliä eli hevonpaskaa. Todistan kliseitä tosiksi. Koen jonkinasteista ulkopuolisuutta. Katson kauempaa. Olen hyvin sovinnainen ja tilaa antava. Ihmisten seuraaminen on hupaisaa.