Pakkomasennusta

Huh-Huh-Huh! 

Psykiatrin käynti ohitse. 

Jäi hiukan ehkä outo maku suuhun. Sairasloma jatkuu viidellä viikolla, mikä oli toive ja tavoite, mutta jotenkin epävarmaksi tunnen itseni. 

Psykiatrilla oli kyllä muistilappu viime käynnistä, mutta ei hän kyllä oikeasti muistanut juurikaan mitään minusta. 

Tällä kertaa hän tarjosi psykoterapiaa vaihtoehdoksi, kun viimeksi totesi, ettei minulle ole siitä hyötyä, koska minuus on kasassa.

Diagnoosiksi tuli keskivaikea masennus. 

Jotta saan Kelalta rahaa. 

Etten jää tyhjänpäälle. 

Sielu itkee verta vääryydestä. Aina masennus - aina! 

En jaksa taistella. Aivan sama. Antakaa mun olla!

Onneksi olimme samaa mieltä edelleen, ettei aloiteta mitään lääkityksiä.

Kylläpä on erikoisesti rakennettu tämä hyvinvointiyhteiskunta! Naurettavaa suorastaan.

En silti jaksa välittää. 

Helpotuksen tunnetta ei tule, koska pelkäsin liikaa.

Silti -  luvan kanssa – minun ei tarvitse jaksaa!

Saan levätä.