Kissa kuumalla katolla

Varsin virkistävää oli pitää tauko kirjoittamisesta ja keskittyä viikonloppuun.

Perjantainen psykiatrin käynti jäi niin laimeaksi, ettei mitään suuria kriisejä tai pelkoja herännyt. Toisaalta suuri helpotuskin jäi saavuttamatta. Sen sijaan olen nauttinut kolme päivää mukavasta tavallisesta olosta. Ahdistusta on ollut minimisti. Tänään erityisesti olen tuntenut itseni itsekseni. Näin alussa viiden viikon sairaslomaa voi olla huolettomana. 

Työpaikan haku päättyi sunnuntaina. 

Sairasloma on kaikki edessä. 

Hyville mahdollisuuksille ja tilaisuuksille on otollisesti aikaa.

Lauantaina kävin kaverini kanssa teatterissa katsomassa Kissa kuumalla katolla. Ei uponnut minuun. Periaatteessa jotain ymmärsin juonen lisäksi syvemmästä taiteellisesta merkityksestä, mutta tällaiset vaikeatasoiset merkkiteokset eivät oikein uppoa minuun. 

Ei naurua, ei kyyneleitä. Tunneköyhästi.

Kaiken lisäksi paikanpäällä myytiin talon omaa viiniä, josta meille molemmille tuli huono olo. 

Esitys päättyi niin myöhään, ettei ravintoloiden keittiöt olleet enää auki. 

Ajoimme taksilla Burger Kingiin. Hyvä niin. Siitä sitten yökerhon kautta aamuyöstä kotiin. 

Ei humalaa, mutta hiukan tanssia. 

Sikseen hyvä ilta, ettei seuraavana päivänä tarvinnut lisälepoja.

Tässä kohtaa on kiva käydä ulkona ja tavata ystäviä. Normaalisti ne tapaamiset on ängetty kaiken kiireen keskelle. Pieniin rakoihin. Täytyy mennä ja tehdä silloin kun löytyy aika, huolimatta siitä huvittaisiko tai ei. Nyt kiire on pyyhitty pois. Olen täysin eri ihminen jaksamisen kanssa, kun istun vaihtamassa kuulumisia. Olen itseni. Sielussa rauha ja kropassa rentous. Mikä ilo!

Silti ihmettelen, että olen käynyt teatterissa jo kaksi kertaa. Koskahan kävin edellisen kerran? Ehkä joskus lapsena?

Sunnuntaina pidettiin pyromaniatalkoot eli kulotettiin. Hiukan vain tuota rinnettä talon edessä. Siitä tulee niin siisti helpolla. 

Minusta se on lohduttavaa ja lämmittävää aina ajatella, että valo ajaa ihmiset ulos kevään koittaessa. Pikkuhiljaa sisällä vietetty aika on lyhenee ja ulkoilmaelämä vie voiton. Sitä kokee niin paljon voimakkaammin olevansa elossa. Sitä on itseensä huomattavasti tyytyväisempi päivän jälkeen, jonka on viettänyt ulkona. Ahdistus ja huolet häviävät puuhastellessa. 

Tai metsässä rämpiessä. 

Olen valtavan kiitollinen siitä, että meidän koti rakentui tänne Jumalan selän taakse. Rauhaan. Täällä ei tarvitse tavata ketään, jollei halua. Tämä on minun turvasatamani. Minun metsät ja minä. Minä ja aurinko. Normaalistikin kiireisen päivän jälkeen saan helpoiten nollattua itseni metsällä. 

Kunnes tietysti niin ei enää ollut.

Vaikka olen kunnianhimoinen työssä, niin silti elämä on aivan kaikkea muuta kuin vain työ. Elämä on juuri ne pienet hetket mäntymetsässä, tuoksuissa, huminassa ja vapauden tunteessa. Elämä on arkinen rutiini työssä, mutta sinne ei voi sieluaan istuttaa. Siellä ei ole tekemättömyys, itsensä hoivaaminen ja rehellinen maan tuoksu läsnä.

Kaiken pitäisi olla balanssissa.

Sunnuntaina katkesi myös keittiön hana. Eihän niin voi käydä? Välittömästi tuuttasin valmistajalle reklamaatiopostin. Ja kappas, materiaalivirhe tullaan hyvittämään varaosalla ja työkalulla, vaikka takuuaika on jo ummessa. Kyllä aina kannattaa valittaa! (tämä on sarkasmia… töissä käsketään haukkumaan varuiksi…)

Tänään ostin joulunaikaan varattua reissua varten aurinkorasvat toimitettuna lentokoneen istuimelle. Aito turisti! Varasin matkan hiukan ennen romahdusta. Viimeisenä oljenkortena. Lepääminen mielessäni. Onneksi varasin, kyllä sairaslomastakin haluaa lomaa.

Lisäksi kiertelin karistelemassa euroja pitkin pitäjää. On varmasti melkein viisi vuotta siitä kun viimeksi olin näin vahvassa sisustamisen huumassa. Aina jotain pientä on tehty, mutta hommat ovat useimmiten jääneet vajaiksi, kun kiinnostus ja jaksaminen ovat lopahtaneet. Nyt on kohta kaikkeen koskettu. Paljon on kesken ja piheydeltäni en saa tehtyä kaikkia päätöksiä. Enimmäkseen pystyn kuitenkin pitämään ahdistuksen kurissa ja sallimaan keskeneräisyyden.

Sisustaminen on minulle luontaista. Siihen liittyy paljon intuitiota ja intuition kuuntelua. Se toimii opettajana ja terapiana. Silmä havaitsee heti, jos on sielussaan tehnyt kompromissin. Tämänkin päivän ostoksista osa lähtee takaisin.

Hymyilyttää.